Auringon valon sisältämällä ultraviolettivalolla on psoriaatikon iholle sekä suotuisia että kielteisiä vaikutuksia. Ultraviolettivalon tunnettuja haittavaikutuksia ovat ihon palamisen lisäksi ihosyöpien riskin lisääntyminen.  Tiedetään, että ihomelanooman riski kasvaa erityisesti vaaleaihoisella henkilöllä toistuvien ihon palamisten vuoksi.  Lisäksi nykyään arvellaan, että erityisesti auringon ultravioletti-A- (UVA) valo on melanooman kehittymisen kannalta haitallista. Myös muut ihosyövät kuin melanooma lisääntyvät auringon ultraviolettivalon kertyvästä vaikutuksesta. Tällaisia ihosyöpiä ovat ihon okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä.

Ultraviolettivalolla on myös selkeitä hyviä puolia. Toistuva oleskelu kesäauringossa tai muussa riittävän kirkkaassa UVB-säteilyssä käynnistää ihossa D-vitamiinin esiasteen muuttumisen D-vitamiiniksi. Tämä on kokonaisuuden kannalta hyvin tärkeä keino D-vitamiinin tuottamiseen. Vaikka olisikin saanut runsaasti aurinkoa kesällä, talven pimeydessä suomalaisten D-vitamiinipitoisuudet laskevat huomattavan vähäisiksi. D-vitamiinia tulisikin nauttia sisäisesti erityisesti talvisin.

Suurimmalla osalla psoriaasia sairastavista auringon ultraviolettisäteily parantaa ihon tilannetta. Psoriaasin kannalta tehokkainta on UVB-säteily.  UVA-säteilyllä, jota on esimerkiksi solariumissa, on hyvin vähäinen merkitys psoriaasin kannalta.  Suomessa UVB-säteilyä esiintyy käytännössä kesäisin, toukokuusta elokuun loppuun, eniten keskellä päivää. Muina aikoina auringon valo tulee ilmakehään niin viistosti, että hyödyllinen UVB-säteily suodattuu. Etelän auringon parempi teho perustuukin juuri tähän maapallon kallistusasteeseen aurinkoon nähden.